39 vuotta Kemppen leivissä

Ari Rusi aloitti kirvesmiehenä Rakennusliike Kemppellä vuonna 1982, kun yritystä johti Sulo Kemppe, nykyisen toimitusjohtajan Risto Kemppen isä. Saman työnantajan palveluksessa on siis vierähtänyt jo 39 vuotta.

Satojen saunojen rakentaja

Arin löytää tällä hetkellä kerrostalon linjasaneeraustyömaalta. Hän suostuu istahtamaan valmistumassa olevan saunan alalauteelle juttutuokion ajaksi. Montako saunaa olet rakentanut? – Olenhan minä niitä satoja rakentanut. Liiton kirjoihin olen ne, kuten muutkin rakennusprojektit, merkinnyt vuodesta 1990 lähtien. 

Liiton kirjalla mies tarkoittaa postiluukusta vuosittain tipahtavaa ammattiliiton kalenteria. – En minä sieltä muuta palvelua ole tarvinnutkaan, Ari naurahtaa.

Tasapuolinen mies ei halua nostaa valokeilaan yksittäistä rakennusprojektia: – Kaikki ne ovat omalla tavallaan olleet mielenkiintoisia. Enimmäkseen työmaat ovat olleet uudisrakentamista, joskin viime vuosina painopiste on siirtynyt saneerauksiin, Ari kertoo. Hän rakentaa myös omakotitaloja työparinsa Mika Salmisen kanssa. – Sellaisia vähän isompia taloprojekteja ne on kaikki olleet.

Nolla päivää lomautettuna

Lähes 40 vuotta saman työnantajan palveluksessa kertoo omaa kieltään viihtymisestä, mutta tuleeko mieleen vaikeita aikoja työvuosien varrelta? – Työnantajasta, Rakennusliike Kemppestä, on vain myönteistä sanottavaa. Hyvä firma tämä on minulle aina ollut, reilu meininki. Päivääkään en ole ollut pakkolomalla, tai siis lomautettuna, kuten nykyään sanotaan. 90-luvun alun laman aikaan olin firman ainoa työntekijä. – Jos nyt jotain vaikeuksia vuosien varrella on ollut, niin kaikki ne ovat liittyneet terveyteen. Selkä on leikattu, ja olkapää, ja vähän muutakin. Se on kurja paikka, kun terveys breikkaa, mies harmittelee.

Yksi asia nousee heti mieleen, kun puhe tulee rakennusalan muuttumisesta vuosikymmenten varrella. – Kiire on kova. Aikataulut ovat tiukentuneet selvästi. Kilpailu on koventunut ja toimitusajoilla sitten kilpaillaan. Hyvä asia taas on miten työkalut ovat kehittyneet. Ne ovat aiempaa kevyempiä ja monipuolisempia. Iso askel oli, kun 90-luvun alkupuolella tuli akkutyökalut, ei tarvinnut enää sähköjohtojen kanssa säätää.

Elämää lapsuudenmaisemissa

Askaisista kotoisin oleva mies asuu lapsuudenkodissaan. Piha on laajentunut vuosien varrella. Siellä on mukava viljellä perunaa, auringonkukkaa ja kurkkua. Kotitarpeiksi. Marjapensaita on myös riittävästi, tai jos ei ole niin istutetaan lisää. Vaikka sitten eläkkeellä, jonka aika koittaa jo ensi vuoden syyskuussa.

Työkalujen lisäksi myös aseet pysyvät Arin kädessä. Mies metsästää pienriistaa, nykyään lähinnä kyyhkysiä. – Sen liha on niin maukasta, miedompaa kuin sorsa, Ari makustelee. Oma metsästysseura, Lemu-Askaisten Metsästysseura Jahti, järjestää ampumakisoja. Arin lajeja ovat trap ja metsästys BA. Onko tullut menestystä? – Jaa, no on aika paljon, naurahtaa mies. Tarkemmalla tivaamisella paljastuu, että on niitä palkintoja ”joku 30–40.”’

Arin työaika kuluu miesvoittoisessa seurassa. Toisin on kotona. Ari jäi aikoinaan kolmen teini-ikäisen tyttären yksinhuoltajaksi. – Hyvin se sujui kaikkien kanssa, ei siinä mitään ihmeellistä ollut, mies muistelee hymyillen. Uuden avioliiton myötä tuli vielä bonustytär. Lapsenlapsia on nyt jo kolme, kaikki poikia. 

Rakentaminen jatkuu 

Eläkkeelle pääsy siis häämöttää jo. Vieläkö ikänsä rakentanut mies aikoo tarttua vasaraan? – Joka vuosi täytyy vähän rakentaa ja nikkaroida. Pari vuotta sitten valmistui pihasauna. Nyt on suunnitteilla laavu johonkin pihanurkkaukseen. Valoisaan aikaan on pakko päästä ulos tekemään, muuten ei tule mitään, nauraa jo viideltä aamulla virkeänä touhuava ikiliikkuja.

Vain merinäköala puuttuu

Rymättylän VPK:n pitkäaikainen toive uudesta paloasemasta on toteutumassa. Vanhan aseman purkutyöt alkoivat viime vuoden elokuussa, ja uusi asema valmistuu kesäkuun alkupuolella. Punatiilinen, punaovinen rakennus näyttää

Lue Lisää >